Vuokra-asuntomarkkinoilla on ollut selvästi aiempaa tasapainoisempi tilanne viime vuosina. Asuntorahoituksen hyvä saatavuus ja alhainen korkotaso ovat lisänneet omistusasumisen houkuttelevuutta ja vaikuttaneet vuokra-asuntojen kysyntään. Siirtymistä omistusasuntoon on myös helpottanut suuressa osassa maata asuntojen hinta, joka on pääkaupunkiseutua huomattavasti alhaisempi. 

Pääkaupunkiseudulla ja muissa keskuksissa vuokramarkkinat ovat olleet aiempaa tasapainoisemmat ja isoja vuokra-asuntoja on ollut jopa tyhjillään. Tasapainoinen kehitys on näkynyt sekä ARA-vuokra-asuntojen että asumisoikeusasuntojen parantuneena saatavuutena. Vapaarahoitteisella vuokra-asuntosektorilla tilanne on hillinnyt vuokrien nousua ja vuokrat ovatkin nousseet selvästi asuntojen hintoja hitaammin. 

Vähemmän uutta tarjontaa 

Uusien vuokra-asuntojen rakentaminen on ollut vähäistä viime vuosina. Vielä vuosituhannen alussa uusia vuokra- ja asumisoikeusasuntoja rakennettiin varsin vilkkaasti: vuosina 2000-2003 aloitettiin 26 600 ARAn tukeman normaalin vuokra- ja asumisoikeusasunnon rakentaminen. Vuosina 2004-2007 aloitusten määrä oli supistunut 6 300 asuntoon eli alle neljännekseen vuosituhannen alun tuotantomäärästä. Pääkaupunkiseudulla tuotanto pienentyi 2000-luvun alun 10 000 asunnosta 2 600 aloitettuun asuntoon viimeisen neljän vuoden aikana.   

Vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja on edelleen rakennettu varsin vähän, joten vuokramarkkinoille uustuotannon kautta syntyvä tarjonta on ollut aiempaa pienempää. Vanhassa asuntokannassa etenkin pääkaupunkiseudulla asuntojen hinnat ovat nousseet huomattavasti vuokria nopeammin, mikä on vähentänyt kiinnostusta vuokra-asuntosijoittamiseen. Tämä on jossain määrin johtanut vuokra-asuntojen myymiseen omistusasunnoiksi. Vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen määrä on kokonaisuudessaan pienentynyt hieman 2000-luvulla.